Thursday, August 27, 2009

Laitan langan neulan silmästä läpi. Puhkaisin silmämunan neuloessani uutta käsinettä, jolla olisin voinut käsitellä tätä olotilaa. Vaivun uuteen uneen, vuorotellen vaihtuvat voimasuhteet, jing ja jang, kahdenkeskinen taistelu pitää maailman elossa ja liikkeessä. Proletariaatin diktatuuri tarkoittaisi pysähtyneisyyttä, kenties. Pitäisi löytää uusi painikaveri. Kaksi kättä. Kaksi aivopuoliskoa. Kaksi rakastunutta. Kaksi hevosta, joiden selkään asetumme ratsaille. Säntäävät läpi erämaan, jossa maanalaisia luolia. Vesilammikot värähtelevät. Maan alla ihmiset taputtavat kattoon. Värikkäitä mattoja ja massiivisia pylväitä kaikuvissa halleissa, palatseissa. Stalin-setä asuu Venäjällä, kun katselen Leninin pään yli ulos, metsikköön, josta lehdet putoavat lähikuukausina. Illalla leikitään kärppää ja apinaa, lennetään kannella ja kiipeillään tukkien päällä. Olen koululainen.

Posted by Jyp HT at 11:34:22 | Permalink | No Comments »

Sunday, August 23, 2009

Luemme voittajien kirjoittamaa historiaa. Ruumisarkku voidaan hajustaa mansikalla. Ennen kuolemaani voin kadota viimeiselle matkalle. Kenties leiriydyn Titicaca -järven rannalle ja kalastan muutamia kaloja. Voin sytyttää nuotion, jolla kuumennan kuolleita kaloja syötäväksi. Jotta ruumistani ei voida löytää, minun pitää kaivaa itselleni kuoppa ja mennä sen pohjalle syömään rotanmyrkkyä. Ehkä kiinnitän ketjulla jalkaani alasimen ja hyppään järven syvänteeseen. Pitäisi syödä hyvänmakuista ruokaa ja viettää hiljaisia hetkiä enemmän. Ihminen on matkustanut avaruuteenkin, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä. On otettu hienoja valokuvia ja presidentit ovat soitelleet sinne kännyköillä. En missään nimessä anna ihmiskunnan tappaa itseäni. Haluan mädäntyä luonnon helmaan. Tuhatjalkaisten ja toukkien ravinnoksi.

Posted by Jyp HT at 18:51:54 | Permalink | No Comments »

Monday, August 17, 2009

Tämä on viimeinen kirjeeni ihmisille. Jos pysyy elossa tekemättä mitään, ajautuu tällaiseen olotilaan. Suomessa asuu 4 000 000 prinssiä ja prinsessaa, joille muu maailma syöttää viinirypäleita ja olutta. He muuttavat erilaisiin asuntoihin täyttäessään noin 17 vuotta. Viimeisenä toiveenani haluan kylpeä coca-colassa. Pääni voi sen jälkeen irroittaa sapelilla sumuisella kauppatorilla, kun kukaan ei ole katsomassa. Sen jälkeen voitte mennä Hesburgeriin lounaalle, siihen ympäri vuorokauden auki olevaan, josta suosittelen mega-ateriaa pekonilla, ilman ketsuppia. Minulle lähetettiin vaatteita postissa, kun tilasin niitä Hobby Hallista tai Elloksesta. Kuinka monta vaatetta tarvitsen loppuelämäkseni? Ehkä voisin tehdä laskelmia ja sen jälkeen ottaa lainaa ja kadota kuin tuhka tuuleen. Elämä on vain unien peilitalo. Rakennan logiikkani arvailujen varaan, kosken voi varmakaan mistään olla. Esim. Raamattu on paljon pätevämpi elämän ohje, kuin tieteen selville saamat mittaukset, koska ne ovat vain laituri. Laituri valtavaan mereen, jossa ei taida olla reunoja. Siellä pieniä kaloja vain hyppii ja pomppelehtii lumpeiden yli ja ali.

Posted by Jyp HT at 13:49:19 | Permalink | No Comments »

Sunday, August 16, 2009

Olisi teennäistä iloita sinun kuolemasta. Kuolemasi jälkeisinä päivinä olen kävellyt tietämättä mihin olen menossa. Runosmäessäkin kävin lasten leikkipaikalla istumassa yksin hiljaa. Ruosteinen peltipurkki oli ojassa. Lennätin leijaa korkealla yläilmoissa yhtenä surullisena sunnuntaina. Luulin olevani elossa. Oikeastaan en tunne sinua, joka kuolit. täällä on verho. En välitä sinusta paskaakaan, vaan paskannan päällesi. Ajatuksen voimalla saan. Iloitsen sinun kuolemasta kalliolla, kun näen koiran. Soittelin puhelimella hautausmaalle. Ja soittelin sosiaalisille kontakteille, joilta luulin saavani seksiä. En halunnutkaan seksiä, vaan uusia vaatteita, joiden avulla pääsen kalliiseen ravintolaan töihin tai edes ruokailemaan valkoisen pöytäliinan viereen. Uudenvuoden aattona on ilotulitus sen kunniaksi, kun kuolit. Lähden kiittämään jumalaa, johon uskon kirjaimellisesti. Hän sanoi minulle, miten mailmaa pitää johtaa, kun ylennän itseni ihmiskunnan johtajaksi. Johdan teidät hyökkäykseen. Sinä olet simmoinen mimmoisesta tykkään. Saat päättää mihin hyökkäämme seuraavaksi. Juoksujalkaa terävien piikkien avulla voimme voittaa suuren taistelun. Paitsi jos joltain loppuu ruoka kesken, enkä ylety huutamaan hänelle käskyjä. Ihmisiä on vaikea johtaa, jos on näin pieni.

Posted by Jyp HT at 22:28:58 | Permalink | No Comments »

Sunday, August 9, 2009

Kohublogin comeback

Tota noin niin. Olin tuolla Euroopassa monta kk. Haisen pahalta. Haisin pahalta myös silloin, kun oltiin siellä Euroopassa ja hikoilin auringon paisteessa vaihtamatta vaatteita, paitsi kalsareita, moneen päivään. Mitä voi ihminen tehdä pahalle hajulleen? Ei mitään, paitsi pahentaa sitä vielä entisestään hieromalla erilaisia kuona-aineita kehoonsa. Ainakin minut voi aistia paremmin. Minun hengitykseni haisee. Ja kainalot. Ja persvako, jos sinne kehittyy rekkamiehen pastilleja, jotka takertuvat karvoihin, joita minulla ei enää ole, mutta sitkeästi aina takaisin kasvavat. Haluaisin tyttöystävän, millä ei ole hajuaistia. Unohdin jo olevani se Leipäkin. Kauheat sieraimet hänellä.

Posted by Jyp HT at 18:56:26 | Permalink | No Comments »

Sunday, May 17, 2009

Kävin Naantalin Muumimaailmassa

Olen jo unohtanut minkä takia olen täällä. Tämän planeetan jänikset ovat säälittävän tyhmiä: möyrivät maassa ja säntäilevät sattumanvaraisesti eri suuntiin. Potkaisin erästä kuin jalkapalloa, ja tunsin luiden katkeilevan sen kyljessä potkaisuhetkellä, kuului rusahdus, ja se lensi Aurajokeen. Sinne hukkui, ja verta nousi pintaan. Kävin Naantalin Muumimaailmassa aiemmin päivällä sellaisen pitkän liikkuvan särmiön avulla. Korkeat korvani ottivat kattoon kiinni, kun istuin penkin päällä sen liikkuessa. Miksi vitussa täällä luetaan vain Muumilaakson tarinoita, vaikka Jänislaakson elämä on paljon mielenkiintoisempaa? Siellä Muumimaailmassa minulle alettiin vittuilla oikein kunnolla. Kävelin sisälle ja harmaapukuiset ihmiset juoksivat perääni ja pyysivät jotain lippua. Sanoin, etten ole mikään nationalisti, enkä kanna jatkuvasti mukanani lippua. Sen jälkeen minuun käytiin käsiksi ja talutettiin portin ulkopuolelle. Alkoi vituttaa ja huusin perään. Ostin Naantalin Alkosta oranssia alkoholijuomaa, jonka kuvittelin olevan porkkanaviiniä, mutta se olikin helvetin pahanmakuista litkua, josta tulin onneksi vahvaan humalaan. Oksensin Muumimaailman sillalla yhden lapsiperheen päälle, ja potkaisin erästä pientä ärsyttävän näköistä ihmistä. Rynnin Muumimaailmaan metsän kautta, eikä minua ehditty estää, koska kaikki huomio kiinnittyi sillä hetkellä sillalle saapuneeseen kovasti ulisevaan neon-punaiseen autoon. Menin Muumitalon kuistille ja oksensin, yrjö lensi muistaakseni seinille ja joidenkin ryppyisten ihmisten naamoille. Yritin raapaista Muumipeikon silmää puhki kostoksi siitä, kun jätti minut yksin pyrstötähden selkään, mutta hän pääsi livahtamaan karkuun, vaikka Nipsu onnistuikin katkaisemaan hänen häntänsä terävillä Fiskarsin saksilla. Sen jälkeen muistan hämärästi, kuinka asetuin nurmikolle lepäämään, ja heräsin myöhemmin putkasta, joka oli aivan erilainen kuin Jänislaakson poliisilaitoksella. Avaruuden rakenteesta minulle on selvinnyt sen verran, että te kutsutte sitä tällä hetkellä dna:n kaksoisjuosteeksi. Maailmankaikkeushan on yksi valtava dna-rihma, joka koostuu miljoonista sentiljoonista mikrokosmoksista, jotka ovat täsmälleen kokonaisuuden kaltaisia pienoismalleja, jotka koostuvat vielä pienemmistä pienoismalleista.
Posted by Jyp HT at 23:57:40 | Permalink | Comments (3)

Friday, May 8, 2009

Avaruuden alkeet

Kosmologianne on yllättävän alkeellisella tasolla, vaikka olette ilmeisesti aloittaneet avaruuden tutkimisen jo tuhansia vuosia sitten. Jonkin on täytynyt jarruttaa kehitystä. Voisin kertoa teille jotain tähtitornissa oppimaani, mutten edes tiedä mistä aloittaisin. Kerrottavaa on niin valtavasti. Jänislaaksossa materiaalinen kehitys on ollut pysähdyksissä jo vuosituhansia. Teknosfääri kasvoi aikanaan huippuunsa, ja kuihtui sen jälkeen takaisin lähtöruutuun. Jähmettynyt järjestelmä voitiin todeta ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi sen jälkeen, kun selvisi millainen maailmankaikkeus itseasiassa on. Sen jälkeen, kun saavutimme läpimurron kosmoksen rakenteen tiedostamisessa, materialismi muuttui täysin toissijaiseksi. Vaikka olemme saaneet selville myös niin sanotun Kaiken kaavan, avaruus on edelleen täynnä mysteerejä, koska se muuttaa muotoaan jatkuvasti. Aloitan aivan alkeista: 

Planeetat ovat laaksoista irronneita vastakappaleita, palloja. Maailmankaikkeushan muodostuu kahdesta loputtomiin jatkuvasta pinnasta, jotka irtoavat toisistaan ajan edetessä, aivan kuin vetoketju avautuisi. Pintojen välitilaan heijastuu kummaltakin puolelta värikästä säteilyä, jonka yhteisvaikutuksesta muodostuu se hologrammi, jonka kautta todellisuutta hahmotamme. Jänis- ja Muumilaakso sijaitsevat laaksojen puolella, melkein maapalloa vastapäätä. Tässä kohtaa pintoja yhdistää vaaleanpunainen hiusrata. Olemme siis kaksiulotteisia staattisia levyjä, vailla omaa tahtoa. Olemme passiivisia vastaanottajia, maailmankaikkeuden pieniä silmiä. Olemme suuremman kokonaisuuden muodostavia osasia. Silloin, kun pinnat olivat vielä toisissaan kiinni, universumi muodostui loputtomista vierekkäin olevista kuplista, joiden sisällä vallitsivat sattumanvaraisesti muodostuneet luonnonlait. Repeytyminen ei alkanut mistään, eikä pääty mihinkään, se on ikuista. Sen vuoksi ympyrän kehän suhde halkaisijaan on loputon desimaaliluku, pii.
Posted by Jyp HT at 04:06:51 | Permalink | No Comments »

Tuesday, May 5, 2009

Kuka olen, mistä tulen?

Olen Veli Leipä, jänisperheen jäsen numero 12. Asun jänistalon seitsemännessä kerroksessa, jonne pääsee kivisiä kierreportaita pitkin. Lähdin tänä vuonna karkuun sadonkorjuuta, koska olen laiska porkkananpoimija, johtuen kenties ylipainostani. Sen sijaan olen loistava leipien leipoja. Kun myöhemmin palaan Jänislaaksoon, useimmat vaativat minua taas leipomaan kuuluisia porkkanaleipiäni. Tekosyyksi poissaolooni voin kertoa, että kävin kaukaisessa aurinkokunnassa hakemassa salaisia taikinan ainesosia. Jänislaaksossa on iloinen tunnelma. Jostain syystä siellä on historian saatossa ollut aina niin iloista, että evoluutio on jättänyt Jänislaakson asukkaille vain yhden fysiologisesti mahdollisen ilmeen: leveän hymyn. Surulliset sammakot kuolivat sukupuuttoon jo viime vuosisadalla, koska kukaan ei jaksanut kuunnella niiden kurnutusta. Tunnen myös Nuuskamuikkusen, joka vaeltaa joka syksy Jänislaakson poikki, matkallaan muutaman laakson takaiseen Pedofiililaaksoon talvilomalle. Kesät hän viettää Muumilaaksossa, telttailee kuulemma joen varrella ja kalastaa. Jänislaakso on jännittävä paikka, mutta välillä siihenkin kyllästyy. Joskus kiipeän Yksinäisille vuorille ja vierailen tähtitornissa. Minua kiinnostaa mitä avaruudessa tapahtuu, ja tähtitornissa asuvilta tiedemiehiltä saan ajankohtaisinta tietoa. Ylipainoni vuoksi kiipeäminen vuorille on erittäin vaivalloista, ja matkani kestää yleensä useita päiviä, mutta silti sinne on päästävä aina uudestaan ja uudestaan. Suorastaan rakastan avaruuden tähtisumuja ja salaperäisiä galakseja, joista vain harvojen luo on mahdollista matkustaa hiusratoja pitkin. Tähdet ovat kuin sokeria munkissa, jonka äitijänis on leiponut. Nuolaisen niitä kaukoputkella ja tyydytän uteliaisuuttani. Jänislaaksossa on kiire ainoastaan sadonkorjuun aikaan keväisin, enkä pidä siitä ollenkaan. Väniksillä on myös joskus kiireistä lasinpuhalluspajoissaan, jos tulee hyvä porkkanasato ja pulloja tarvitaan enemmän. Silloin he ottavat myös jäniksiä väliaikaiseksi lisätyövoimaksi, paikkaamaan ruuhkahuippuja. Muuten on hyvin rauhallista. Kesäisin suurin osa Jänislaakson asukkaista vain loikoilee riippukeinuissa ja pureskelee porkkanaa. Silloin kun raskaimmat työt on tehty ja kellarit ovat täynnä porkkanaa seuraavaan kevääseen asti, on aikaa rentoutua. Iltaisin jotkut kerääntyvät metsään nuotion ympärille maistelemaan Vänisten valmistamaa porkkanaviiniä. Kaikkein innokkaimpia ryypiskelijöitä ovat Albertit. He muistuttavat ulkonäöltään hieman tämän planeetan elefantteja, mutta ovat paljon pienempiä, ja kävelevät kahdella jalalla, käyttäen pitkää kärsää apunaan. Heidän ryypiskelyssään ei ole mitään rajaa. He ovat aina juovuksissa ja piirtelevät kärsöillään ilmaan kummallisia kuvioita. Albertit ovat rappioalkoholisteja, ja heitä on Jänislaakson sairaala pullollaan. Oikeastaan koko sairaalaa ei edes tarvittaisi ilman heidän maksakirroosioitaan ja tulehtuneita munuaisiaan.
Posted by Jyp HT at 17:25:27 | Permalink | No Comments »

Täällä on aivan erilaista kuin Jänislaaksossa. Hyönteisetkin ovat pienen pieniä, kun taas Jänislaaksossa mehiläiset käyvät yleistä koulua ja istuvat nätisti pulpeteissa. Yleensä ne opiskelevat postinkantajiksi ja kirjeiden saapuessa kuuluu pörinää. Tämä ihmislaji on aivan eriskummallinen. En vielä käsitä läheskään kaikkea. Mihin nämä välkkyvät radat ja väylät johtavat? Miksi kaikki kulkevat niitä pitkin? Kokonaisuus vaikuttaa hyvin epäloogiselta. Poikkesin tähän aurinkokuntaan sattumalta, kun olin pyrstötähden selässä ja tunsin poikkeuksellisen voimakasta tunnesäteilyä maapallolta päin. Jänislaaksosta pääseekin melkein suoraan Saturnuksen neljänneksi ulommaiseen kuuhun vaaleanpunaista hiusrataa pitkin, joten voin tulla useamminkin käymään, mutta nyt minua alkaa jo väsyttää, koska Jänislaaksossa olen tottunut päiväuniin kello kolmelta. Meidän auringossa sataa silloin vettä, ja sillä aikaa on järkevää mennä jänistaloon lukemaan Muumilaakson tarinoita tai asettua muurahaisten kutomiin riippukeinuihin makaamaan. Muumipeikko ei uskaltanut sen pyrstötähden kyytiin, jolla minä tulin. Hän on pelkuri.
Posted by Jyp HT at 01:28:37 | Permalink | No Comments »

Sunday, May 3, 2009

Hei kaikki Ihmiset, terveisiä Jänislaaksosta

Olen kotoisin Jänislaaksosta, se on Muumilaakson viereinen laakso Yksinäisten vuorten takana. Ei aivan niin tunnettu täällä ihmisten maailmassa. Harva tietää, että laaksoja on vierekkäin loputtomasti, ja jokaisessa vallitsee aivan erilainen tunnelma. Pantterilla lentävä Taikuri tietää, ja jostain syystä hän on siitä lähtien etsinyt sitä rubiinia. Jänislaaksossa päälajina ovat Jänikset. Me asumme jänistalossa, joka on sijoitettu laakson oikeaan alakulmaan. Meillä on pitkät korvat, jotka sojottavat kohti taivasta, kävelemme kahdella jalalla. Viljelemme porkkanaa, ja käymme sen avulla kauppaa. Jalostamme porkkanaa myös mehuksi, jota myymme lasipulloissa. Jänislaaksossa elävät myös Vänikset, joiden pääelinkeinona on lasipullojen ja puukorkkien valmistus. Heillä on meren rannalla luolastoissa lasinpuhalluspajoja. Jänislaaksossa on poliisilaitos, koulu sekä sairaala. Lisäksi on kauppa-aukio, jolla järjestetään suuret markkinat kahden viikon välein. Elämme sulassa sovussa myös muutaman muun lajin kanssa, mutta en tällä kertaa ehdi kertoa kaikkea. Nähdään.


rakkain terveisin, Veli Leipä.


Posted by Jyp HT at 03:00:09 | Permalink | No Comments »