Kyynärpää
Hän laski käden penkin selkänojalle. Hänen kämmen oli siinä rentona kuin leijona, koristekangasta vasten. Ilmeestä päätellen sen ei ollut tarkoitus tukea lattialla seisovaa vartaloa. Lihakset rentoina hän seisoi siinä, huomio-sektori suunnattuna ujosti ohitseni. Eihän koko ajan kehtaa silmiin tuijottaa, tai psyyke läikkyy yli. Varsinkaan niin hiljaisessa paikassa, tutustumisemme ollessa vasta alkutaipaleella. Hänen valkoinen kämmen oli käpristynyt, paksuhkot sormet ja mustaksi maalatut kynnet. Käsi lähti liikkeelle, kuin raitiovaunu liikennevaloista ja kyynärpää lähestyi nänniäni. Hän värisi, huuliaan purren. Hän halusi minun tarttuvan kiinni ja suutelevan. Tunsin sydämeni tykytyksen rintalastaa vasten sillä kihelmöivällä hetkellä, jona ylitin viimeisen rajan, jonka jälkeen ei voinut enää perääntyä.
