Littoistentiellä
Olen myynyt hattaraa ja erään kirpputori Tähden. Satuin seisomaan kadulla, kun kysyttiin onko se kaupan. Esittelin itseni ja otin rahat vastaan, 10 000 euroa käteisenä, jotka myöhemmin heittelin Varissuon maahanmuuttajille K-Annikan katolta. Heillä oli yllään Tähdestä ostettuja käytettyjä vaatteita, muunmuassa hiihtopipoja, joista riippui naruja, joiden päässä tupsuja, jotka heiluivat heidän hyppiessä rahojen perässä littoistentiellä. Uolevi Mäenpäätä harmitti, kunnen antanut rahoja ennemmin alkup. suomalaisille juopoille, jotka ovat kuulemma taistelleet sodissa itsenäisyyden puolesta ja rakentaneet tämän maan; heillä samaan aikaan ripulipaskat housuissa Raunistulan rehusiilon seinustalla. Hän kirjoittikin siitä lehden mielipidepalstalle, jossa oli samana päivänä kirjoitus keskustan puistojen koirankakoistakin, nimim. “kyllästynyt kakkajalka”. MUNAinen huivi kaulassani pyöräilin, mahassani pureskeltuja karjalanpiirakoita munavoin kera, jotka olivat maistuneet hyvältä suun sylkeen ja entsyymeihin sekoittuessaan. “Pippurisekoitus”ta sirottelin munakkaan päälle, sen koaguloituessa paistinpannulla. Langan laiha teinipoika en enään ole, vaan pieni possu, joka syö kuin hevoinen, ja plihoo kuin käärme. Pyörtielle oli tehty lehtikeittoa nyt syksyn vuoksi. Ruoan loppuessa pelloilta, pitää siis siirtyä pyynti ja keräily -kulttuuriin.
