Oloa

Olen tyylikäs, päälläni samettijakku, jonka hihaan ompelin punaisen pääkallon. Kävelen käytävillä lenkkareillani. Juon kupin kahvia aamutuimaan, enk edes maksa täyttä hintaa, vaan huijaan. Sitten pirteänä säntään hissiin, jossa seison. Olen huijaaja, mutta rehellinen elukka jos eksyn Turun ja Leningradin ystävyyden patsaalle yöllä. Sieltä lyhyt matka kotiin on. Annas kun mittaan sun verenpaineen homo. Sun pippeli on pystyssä.

Laitan langan neulan silmästä läpi. Puhkaisin silmämunan neuloessani uutta käsinettä, jolla olisin voinut käsitellä tätä olotilaa. Vaivun uuteen uneen, vuorotellen vaihtuvat voimasuhteet, jing ja jang, kahdenkeskinen taistelu pitää maailman elossa ja liikkeessä. Proletariaatin diktatuuri tarkoittaisi pysähtyneisyyttä, kenties. Pitäisi löytää uusi painikaveri. Kaksi kättä. Kaksi aivopuoliskoa. Kaksi rakastunutta. Kaksi hevosta, joiden selkään asetumme ratsaille. Säntäävät läpi erämaan, jossa maanalaisia luolia. Vesilammikot värähtelevät. Maan alla ihmiset taputtavat kattoon. Värikkäitä mattoja ja massiivisia pylväitä kaikuvissa halleissa, palatseissa. Stalin-setä asuu Venäjällä, kun katselen Leninin pään yli ulos, metsikköön, josta lehdet putoavat lähikuukausina. Illalla leikitään kärppää ja apinaa, lennetään kannella ja kiipeillään tukkien päällä. Olen koululainen.

Luemme voittajien kirjoittamaa historiaa. Ruumisarkku voidaan hajustaa mansikalla. Ennen kuolemaani voin kadota viimeiselle matkalle. Kenties leiriydyn Titicaca -järven rannalle ja kalastan muutamia kaloja. Voin sytyttää nuotion, jolla kuumennan kuolleita kaloja syötäväksi. Jotta ruumistani ei voida löytää, minun pitää kaivaa itselleni kuoppa ja mennä sen pohjalle syömään rotanmyrkkyä. Ehkä kiinnitän ketjulla jalkaani alasimen ja hyppään järven syvänteeseen. Pitäisi syödä hyvänmakuista ruokaa ja viettää hiljaisia hetkiä enemmän. Ihminen on matkustanut avaruuteenkin, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä. On otettu hienoja valokuvia ja presidentit ovat soitelleet sinne kännyköillä. En missään nimessä anna ihmiskunnan tappaa itseäni. Haluan mädäntyä luonnon helmaan. Tuhatjalkaisten ja toukkien ravinnoksi.

Tämä on viimeinen kirjeeni ihmisille. Jos pysyy elossa tekemättä mitään, ajautuu tällaiseen olotilaan. Suomessa asuu 4 000 000 prinssiä ja prinsessaa, joille muu maailma syöttää viinirypäleita ja olutta. He muuttavat erilaisiin asuntoihin täyttäessään noin 17 vuotta. Viimeisenä toiveenani haluan kylpeä coca-colassa. Pääni voi sen jälkeen irroittaa sapelilla sumuisella kauppatorilla, kun kukaan ei ole katsomassa. Sen jälkeen voitte mennä Hesburgeriin lounaalle, siihen ympäri vuorokauden auki olevaan, josta suosittelen mega-ateriaa pekonilla, ilman ketsuppia. Minulle lähetettiin vaatteita postissa, kun tilasin niitä Hobby Hallista tai Elloksesta. Kuinka monta vaatetta tarvitsen loppuelämäkseni? Ehkä voisin tehdä laskelmia ja sen jälkeen ottaa lainaa ja kadota kuin tuhka tuuleen. Elämä on vain unien peilitalo. Rakennan logiikkani arvailujen varaan, kosken voi varmakaan mistään olla. Esim. Raamattu on paljon pätevämpi elämän ohje, kuin tieteen selville saamat mittaukset, koska ne ovat vain laituri. Laituri valtavaan mereen, jossa ei taida olla reunoja. Siellä pieniä kaloja vain hyppii ja pomppelehtii lumpeiden yli ja ali.

Olisi teennäistä iloita sinun kuolemasta. Kuolemasi jälkeisinä päivinä olen kävellyt tietämättä mihin olen menossa. Runosmäessäkin kävin lasten leikkipaikalla istumassa yksin hiljaa. Ruosteinen peltipurkki oli ojassa. Lennätin leijaa korkealla yläilmoissa yhtenä surullisena sunnuntaina. Luulin olevani elossa. Oikeastaan en tunne sinua, joka kuolit. täällä on verho. En välitä sinusta paskaakaan, vaan paskannan päällesi. Ajatuksen voimalla saan. Iloitsen sinun kuolemasta kalliolla, kun näen koiran. Soittelin puhelimella hautausmaalle. Ja soittelin sosiaalisille kontakteille, joilta luulin saavani seksiä. En halunnutkaan seksiä, vaan uusia vaatteita, joiden avulla pääsen kalliiseen ravintolaan töihin tai edes ruokailemaan valkoisen pöytäliinan viereen. Uudenvuoden aattona on ilotulitus sen kunniaksi, kun kuolit. Lähden kiittämään jumalaa, johon uskon kirjaimellisesti. Hän sanoi minulle, miten mailmaa pitää johtaa, kun ylennän itseni ihmiskunnan johtajaksi. Johdan teidät hyökkäykseen. Sinä olet simmoinen mimmoisesta tykkään. Saat päättää mihin hyökkäämme seuraavaksi. Juoksujalkaa terävien piikkien avulla voimme voittaa suuren taistelun. Paitsi jos joltain loppuu ruoka kesken, enkä ylety huutamaan hänelle käskyjä. Ihmisiä on vaikea johtaa, jos on näin pieni.