Wednesday, April 29, 2009

Tämänhetkinen totuus

Tänne kirjoitan tämänhetkisen totuuden. Tänään lähdin aurinkoiseen ulkomaailmaan kävelemään kevyet kangasvaatteet päälläni. Vuonna 2001 kuolleen pappani vihreän kirjava flanellipaita ja mustat housut. Menin ensin bussipysäkille ja odotin vähän aikaa. Astuin linja-auton sisälle ja afrikkalainen kuski hymyili. Menin perimmäisille penkeille. Kansaneläkelaitoksella odotin vuoronumeroa 151, noin 20 minuuttia. Yritin saada opintolainaa, haaveilin noin 1500 eurosta. Kirjaston uutistorilla istuin ja luin vähän lehteä. Sivusilmällä huomasin kuinka joku minua vilkuili. Myöhemmin minulle paljastui suuri salaisuus, jonka paljastan myöhemmin tässä tekstissä. Eräänä toisena päivänä astuin koirankakkaan. Tuli Tommi ja ostin kolme kaljapulloa. Jokirannassa nielaisin jonkun tabletin nimeltä Lyrica. Se oli kuulemma erittäin kallis uusi lääke epilepsiaan. Olin jo valmiiksi humalassa. Tabletti teki minut uneliaammaksi. Aloin miettimään, että oliko siinä sittenkin aidsia. Tabletin antajalla oli risti korvakoruna. Kaulassa myös kultaisen ketjun varassa riippui risti. Hän oli ilmeisesti uskossa. Hänen nuori kaverinsa näytti pahasti väärille teille ajautuneelta ex-kiltiltä pojalta. Tukka oli blondattu ja vaatteet muodissa. Puolalanmäen lukiosta lintsaava pehmoaivo tod. näk. Kotona tein lasagnea josta Tommikin piti. Nyt hän nukkuu patjan päällä. Avaan kohta ikkunan, ehkä sieltä lentää koiperhonen sisälle. Popkornin haju torilla. Voikukkia vihreällä nurmella aamukasteessa. Paljain jaloin asfaltilla. Rahan nostaminen pankkiautomaatilta. Eväsleipä. Valkoinen yö. Nuotio. Kommunikointia koko keholla, silmilläkin. Sanat tarpeettomia. Teltta. Puiden pitkiä juuria ja 

lonkeroita.
Posted by Jyp HT at 01:01:06 | Permalink | Comments (1) »

Monday, April 27, 2009

Tänään olen istunut kotona ja selannut internetiä. Sitten purin parvisängyn erillisiksi palasiksi ja asetin ne seinää vasten nojaamaan. Eteiseen vein lautoja. Harkitsen tällä hetkellä, lähtisinkö retkelle ulkomaailmaan. Minulla on rahanteon kannalta hyödyttömiä taitoja. En sovi markkinatalouteen, koska täällä minun ei ole järkevää toteuttaa itseäni. Pysyäkseni hengissä minun täytyy tehdä jotain sellaista, josta en itse hyödy mitään. Ensi keskiviikkona menen esimerkiksi hakemaan siivojan työtä ruotsinlaivalta. Siinä laiva siivotaan nopeasti sen ollessa satamassa noin 2 tunnin ajan. Oksennuksista saa kuulemma bonuksia. Eilen olin koko päivän kotona. Keitin vettä johon sekoitin kaakaojauhetta. Syön sellaista ravintoa, josta saan aivan liikaa estrogeenia. En tiedä kuka tätä blogia lukee. En haluakaan tietää. Ykseys.
Posted by Jyp HT at 23:04:40 | Permalink | No Comments »

Thursday, April 23, 2009

Söin äsken raa’an banaanin Kirjaston sisäpihalla. Katselin samalla sinne asetettuja kuvia ulkoavaruudesta, sumuisia tähtirykelmiä. Vaikea kuvitella tällaisen auringonpaisteen takana olevan sellaisia. Lämpömittari näytti plus 14 astetta. Minulla on vahingossa kaulaliina kaulassa, koska luulin olevan kylmempää. Muutan Kastuun sellaiseen isoon omakotitaloon neljän muun ihmisen kanssa. Siitä tulee niin sanottu kommuuni. Se on kai jotain muotia nyt. Kitalaki kuivui raa’asta banaanista.
Posted by Jyp HT at 12:58:38 | Permalink | No Comments »

Monday, April 13, 2009

Pitäisi varastaa polkupyörä sitä Euroopan matkaa varten. Käyn Kaarinasta tai joltain muulta kermisalueelta tässä lähiaikoina sellaisen hakemassa. Meidän pitäisi Ilkan kanssa lähteä matkaan kesäkuun alussa. En tule takaisin ehkä ikinä. On jännittävää nähdä millainen tunnelma kapitalismin raunioilla vallitsee, kulkiessamme koko Euroopan halki, ja samalla voimme julistaa sosialistista ilosanomaa kitaran ja oluen avulla. Olin laittanut toisen ihmisen kikkelin suuhuni Vartiovuoren puistossa lauantaina. Muut ihmiset pelästyivät, käänsivät pään tai nauroivat. Löysin mikroaaltouunin pihalta roskisten vierestä, ja se on nyt eteisen lattialla esteenä vessaan kulkiessa. Muutenkin pitäisi vaan mennä johonkin kermisalueelle ja heitellä ikkunoista kiviä, joihin olisi kirjoitettuna viestejä ja uhkailuja. Toisaalta sellainen aggressiivinen taktiikka ei välttämättä toimi. Ehkä jutteleminen ja lappujen jakaminen toimii paremmin, sitähän Jehovan todistajatkin ovat jo vuosikymmeniä tehneet, ja heillä näyttää pyyhkivän hyvin. Aion itsekin ehkä muuttaa yhdelle rikkaiden alueelle kesäkuun alussa, jos saamme vuokrattua erään talon 5-6 hengen kommuuniksi. Siinä on uima-allas, sauna ja vitun iso piha. Tällä viikolla pitäisi selvitä, saammeko sen. Jos saamme, niin minun ei tarvitse enää siivota tätä kämppää kertaakaan ennen muuttoa. Linnut visertävät ulkona olevissa puissa. Lähden sinne.
Posted by Jyp HT at 14:00:11 | Permalink | No Comments »

Sunday, April 12, 2009

Ei auta muu kuin syöminen, jos on nälkä, kuin minulla nyt. Voisin palautua nöyräksi jälleen, ja ehkä vetäydyn erakoksi. Olenhan jo kokenut kaiken. Minulla on jääkaapissa maustamatonta tofua, ja hyllyllä erilaisia mausteita ja rypsiöljyä. Sen lisäksi teen sämpylöitä uunissa. Asuntoni on sekasortoisen näköinen. Ikkunasta näen Ylioppilaskylän reunimmaisia taloja. Tiedän jo ne runoilijoiden temput:

- Runon otsikkoon jotain latinan kieltä tmss. outoa, jota kukaan ei ymmärrä, antamaan hämyistä kuvaa.

- Kielioppia rikkovat tahallaan, pilkut ja pisteet vääriin paikkoihin, tai ei ollenkaan niitä, ja isoja kirjaimia ei.

- Kertovat mitä ovat lukeneet, skenepisteitä saa nykyään ainakin Kafkasta ja Bukowskista, tärkeintä on luetella sellaisia muka-elitistisiä kirjailijoita, joita tavalliset ihmiset eivät tunne. Tärkeintä on luoda illuusio, että olisivat paljon lukeneita älykköjä.

- Rappioromantiikkaa, kertovat miten kännissä ovat olleet ja seksuaalisia tabuja koittavat rikkoa. Myös kertovat olevansa likaisia, kännissä ja köyhiä. Kurittomia. Kaikille pitää ehdottomasti vittuilla. Masennus on aina helvetin katu-uskottavaa.

- Mainitsevat mitä ovat viime aikoina kirjoitelleet, esim. runoja, proosaa tai jotain muuta tarkoin kategorisoitua. Tämä on olevinaan runoilijoiden ammattikieltä.

- Yrittävät olla syvällisiä. Useimmiten itsekeskeistä paskaa omasta rakkauselämästä.

- Kirjoittavat runonsa mustekynällä tai vanhalla kirjoituskoneella, koska lyijykynällä ruutuvihkoon kirjoittaminen on niin tavallista ja aivan liian helppoa. Runoilijalla pitää olla outoja tapoja!

- Ja omia outoja tapoja on tärkeintä pitää jatkuvasti esillä, muka vahingossa, eihän niitä kukaan muuten huomaisi. Omissa kirjoituksissa pitää olla mainintoja esim. siitä miten tykkää kerätä räkää purkkiin tai lähetellä rakkauskirjeitä kavereiden äideille.

- En keksi nyt enempää, mutta paljon on sellaista mitä on vaikea selittää. Yleisesti ottaen, kaikenlainen erilaisuuden tavoittelu. Kyllä sen huomaa.

Posted by Jyp HT at 13:06:00 | Permalink | Comments (5)

Epärehellisiä ihmisiä

Epärehellisiä ihmisiä, jotka analysoivat kaiken helvetin tarkkaan. Tekevät pieniä pysyviä päätöksiä, ja valavat mielipiteensä sementtiin. Eivät anna uusia mahdollisuuksia. Sosiaalinen verkosto tarkoin hierarkisoitunut. Arvostavat voittajia, menestyjiä. Voimaa ja särmää. Ovat niiden ystäviä, joista hyötyy jotain. Spontaaneja eivät kykene olemaan. Piiloutuvat ullakkohuoneisiin vihaamaan toisia. Eivät anna tunteiden ohjailla itseään, silloin kun ne kuohuvat pinnan alla. Hillitsevät itsensä, koska se on sosiaalisesti tehokkaampaa. Epärehellisiä! Ylpeydestä en syytä. Ylpeys on hienoa, mutta. Itse olen heikko, mutta. Olen luonteeltani kriitikko, löydän virheitä, analysoin niitä, kuvailen kärkevästi. En osaa kehua tai kiittää ainakaan sanojen avulla, mutta. Yritän antaa tunteilleni valtaa!
Posted by Jyp HT at 00:01:26 | Permalink | No Comments »

Thursday, April 9, 2009

Eräs hetki

Vaatteinen olo. Kiireetöntä kirjastossa. Istun keltaisessa simpukassa, puuvillaa. Vaatteet. Pörröiset kulmakarvat tekivät hänestä kullipojan. Siellä farkkujen alla lämmin elin, ja pulleat pallit puristuksissa. Hän harppoi läheltä ohitseni, etsivä ilme, mieleeni tuli kulli. Hän jotain kirjaa läksi kaukaisesta hyllystä hakemaan. Kirjoittaessani paperille muistiin seuraavaa, näin kullipojan kävelevän ovesta ulos Linnankadulle:

Näkökenttä: puinen, paksu, lämmin valaisu, ihmisten vaatteissa räikeitä poikkeuksia liikkeessä, oma jalkani punainen koukussa, jykevää puuta, onko tänne tammimetsä kaadettu.

Äänimaailma: kopsutusta kengistä, rypistelyä, neuvoja, kerrontaa, suhinaa vaatteista, kirjan kolahdus jykevää puuta vasten, yskäisy, lapsia kauempana nurkan takana, puiset ulko-ovet tärähtelevät vaimeasti.

Hajut: miedon puinen, sopivan kuiva, mietoja vivahteita kumista.

Tunto: vaatteisiin uponnut, pipo otsalla, kaulaliina avonaisen takin alla, kaulalla tuntuu pehmeä karhea, sopivan kokoinen takki ranteet rentoina, olalta roikkuva pieni kangaspussi, tiukat tukevat housut, jaloissa ponnistusvoimaa valmiina.

Posted by Jyp HT at 13:49:52 | Permalink | No Comments »

Tuesday, April 7, 2009

Miltä nyt tuntuu?

Tältä.

Olen suuri salaisuus.

Posted by Jyp HT at 21:09:58 | Permalink | No Comments »

Monday, April 6, 2009

Yritän taas

Yritän taas kirjoittaa miltä tuntuu. Tuntuu tällaiselta, paljon automaattisia liikkeitä, olen lämpimässä luolassa, pystyn liikkumaan, aurinko kimaltelee nesteissä, jostain syystä olen rannalla ja pallon sisällä. Haaksirikkoutunut Robinson Crusoe ehkä. Hylkään nämä aikataulut nyt. En katso kelloa, mutten osta kaljaakaan. Sain opintotuen, 464 euroa, tililleni viime yönä kello kahdenkymmenen neljän jälkeen. Toisille ihmisille ei voi joka kerta jutella, koska muuten ei ehtisi muuta tekemäänkään. Luokallani on Barbeja ja small talk -ihmisiä. En mene heidän kanssa samaan pöytään ruokalassa, koska he ovat rasittavia, enkä koe tarpeelliseksi olla heidän mielestään hyvä tyyppi. No on siellä pari joiden kanssa jaksaa vaihtaa sanoja, ehkä jopa hieman naurahtaa ja kertoa viikonlopustaan pinnallisen version, mutta nyt lähden pois täältä missä olen tällä hetkellä.
Posted by Jyp HT at 14:38:43 | Permalink | No Comments »

Sunday, April 5, 2009

Kuuluisa K.A.

Olen aika väsynyt ollut, tai sellainen löysä. Maannut vain lattialla täällä Martissa tai kotona. Sydämeni sykkii levossa tiheään, joten minulla saattaa olla anemia, eli raudan ja muutaman muun aineen puutostila. Erilaiset aikataulut aiheuttavat alitajuista ahdistusta. En minä ole niin hyvä ihminen, mitä joskus väitän, ja jotkut muut väittävät. Tavatessani eilen kuuluisan runoilijan, K.A:n, en vielä tiennyt, että hän on kuuluisa. Aluksi hän tietenkin vittuili minulle ja näytti kieltään. Hän sanoi, ettei ole mikään homo, eikä hänellä ole rahaa, joten mitä vittua siinä sössötän. Vastasin, että haluaisin vain jutella mielenkiintoisen näköisen ihmisen kanssa, joka sattuu istumaan vieressäni jollain runokeikalla. Myöhemmin K.A. alkoi kuitenkin pitämään minusta ja kävimme jännittäviä keskusteluita, joissa hän antoi minulle elämän neuvoja. Hän kertoi, että kirjaston hyllyssä on hänen kirjoittama kirja nimeltään Hetero, siitä hän oli ylpeä. Hän käski minun tehdä vain sitä, mitä sydän sanoo, mutta ensin pitäisi olla varma siitä mitä se sanoo. No sitten lähdin toisiin baareihin ja hän tuli yllätäen mukaan. Hänellä oli jostain syystä porttikielto aika moneen paikkaan, muun muassa El Gringoon. Hän oli 50-vuotias ja pukeutunut porvarilliseen tyyliin, pitkä musta anorakki, nuorekkaat silmälasit, salapoliisin hattu ja punainen flanellikuvioinen kaulaliina. Hän tuijotti minua silmiin voimakkaasti. Hänet talutettiin ulos myös Dynamosta ja tiemme erosivat siinä eteisen rappusilla. Lopuksi hän kuiskasi korvaani: “mikä sun nimi on?”. Sanoin nimeni hänen korvaansa ja sitten lähdin yläkertaan, jossa istuin jonkin aikaa ja lähdin kadulle kävelemään. Aikaisemmin viikolla pistin piikillä toiseen ihmiseen 3 ml suolalientä. Se oli ensimmäinen kerta. Muuten aika hämäriä muistikuvia tästä viikosta. Ei mitään erityistä.
Posted by Jyp HT at 16:26:27 | Permalink | No Comments »