Thursday, March 26, 2009

Kauhea (kliseinen) yhteiskunnallinen avautuminen

NYT minua harmittaa, sillä Agit Prop -laulukirjani on häviksissä! Joku on varmaan varastanut sen! Tai sitten se jäi Helsingin Yliopistoon siinä valtauksessa. Tuntomerkit: viinin punainen ryppyinen A5:n kokoinen kirja, jonka sisäkanteen on kirjoitettu “Aaro Kare”. Oli kai hänen alunperin, mutta jotenkin päätyi minulle. Pitää ehkä keksiä omia lauluja, jossei jotain laulukirjaa kohta löydy, mieluiten työväen sellaista. Eilen kuuntelin koko illan biisiä nimeltä Koko illan. Siitä tulin hyvälle mielelle, eikä millään ollut enää väliä. Koulussani on juuri tällä hetkellä meneillään lääkelaskennan tunti, jolta näköjään lintsaan. Siellä noudattavat tarkkoja aikatauluja ja istuvat hiljaa moderneissa pisaran muotoisissa pulpeteissaan.

Kuubassa työläiset saavat ottaa nokoset koska tahansa, jos ovat väsyneitä, eikä muutenkaan ole niin kireää suoritusilmapiiriä. Havannan kaduilla saattaa usein nähdä poliisin nukkumassa autossaan tai tietyöläisen päiväunilla katuporansa vieressä. Työt silti tehdään, mutta vasta kun ne hoituvat luonnollisesti. Riittävä lepo on paljon tärkeämpää hyvinvoinnin kannalta, kuin tuotannon äärimmäinen tehokkuus. Sitä paitsi ihmiskunnalla ei ole muutenkaan varaa tällaiseen kerskakulutukseen, joka on juuri tuotannon äärimmäisen tehokkuuden aiheuttamaa. Kuuban ekologinen jalanjälki on WWF:n mukaan maailman pienin. Elintason pitää olla vähintään kohtalaisella tasolla, jotta jalanjäljen kokoa edes lasketaan. Jos ihmiskunta haluaisi säilyttää maapallon elinkelpoisena nykyisellä populaatiollaan, ei millään maalla saisi olla paljon Kuubaa kummempaa.

Täällä länsimaissa tehokkuusyritysten liukuhihnoilta pursuaa rihkamaa, jota kuljetetaan kauheata vauhtia rekka-autoilla eri puolille Eurooppaa, ja asetellaan kauniisti kauppojen hyllyille, joiden ohitse on mainosten avulla houkuteltu kävelemään kiireisiä ihmisiä, joilla on paljon rahaa, mutta vähän vapaa-aikaa niiden tuhlaamiseen. Arvelisin, että yli puolet kaikesta materiaalista, jota kapitalismin kautta tuotetaan, on ihmiselle tarpeetonta. Tuotanto on ehkä tehokasta, mutta kovin tehokkaasti ei osata arvioida sitä, mikä oikeastaan on tarpeellista. Ei myöskään ymmärretä, että työläinen kuluu tehokkuuden myötä loppuun ja alkaa tuottaa yhteiskuntaan pahoinvointia. Kapitalismi suhtautuukin ihmisiin ja tavaroihin täysin samalla tavalla - vaihtoesineinä.

Materialismi kohottaa ihmisen onnellisuutta vain tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen sillä ei ole enää merkitystä. Länsimaissa on ylitetty tuo raja jo moninkertaisesti, ja sen myötä muut onnellisuuden osa-alueet ovat näivettyneet. Ihmisillä on yhä vähemmän aikaa kulttuurille, sosiaaliselle kanssakäymiselle ja lepäämiselle, koska kaikki aika kuluu kapitalismin tehokkuuden maksimoimiseen - eli kuluttamiseen. Siksi ihmiset ovatkin kaikesta tästä raadannasta huolimatta masentuneita ja onnettomia. Siinä sivussa maapallokin vielä tuhoutuu kaupan päälle. Koko maailmassa neljä viidestä elää pahoinvoinnissa, vaikka tekee yli 40 tuntisia työviikkoja. Rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa 51% globaalista varallisuudesta. (lähde: maailmantalous.net) Onko missään ympärillämme tapahtuvassa oikeastaan mitään järkeä? Miksi me edelleen noudatamme näitä kaavoja, ja osallistumme rattaiden pyörittämiseen? (Jopa kaikkein radikaaleimmat yksilöt!) Ehkä vain siksi, koska ihmisellä on taipumus haluta samoja asioita, joita kaikki muutkin luulevat haluavansa.

Posted by Jyp HT at 10:05:08 | Permalink | Comments (3)

Wednesday, March 25, 2009

Heippa

No olen nyt tietsaluokassa. Tulin kouluun monta tuntia liian aikaisin vahingossa. Lääkehoidon laboraatiotunti alkaakin vasta kello 13.15. Olen jäänyt jälkeen monissa eri tehtävissä, mutta jotkut luokallamme ovat vielä huonompia, vaikka yrittävät kaikkensa. Odotan vähän liikaa kesälomaa. Olin eilen ulkona ilman pipoa ja illalla tuntui siltä, että vilustun. Teippasin papereita seiniin ja sähkökaappeihin, oli ehkä 9 astetta pakkasta. Join teetä Cosmic Comic Cafeessa noin kello 19. Lähdimme sieltä pois vasta puolen yön jälkeen. Aurasiltaa ylittäessä oli kylmä ja pölyinen tunnelma. Kiroilen nykyään liikaa. En itse ehkä huomaa sitä. Ostin edellispäivänä rasian Luomukananmunia, joista paistoin munakasta. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Luomumunia munivat kanat ovat kuulemma isolla piha-alueella, jossa on mökki, vesiallas ja paljon vapaata tilaa. “Vapaan kanan munat” munitaan sen sijaan rock-festivaalien tapaisissa olosuhteissa, tuhansien kanojen seassa suuressa teollisuushallissa. Niitä en ostaisi ikinä. Tuotemerkin sana “vapaus” tulee siitä, että kanoilla on halutessaan vapaus siirtyä seuraamaan omaa kuolinnäytöstään yleisön toisellekin laidalle, tai vaikka aivan eturiviin. Ei olisi kivaa kuoriutua seuraavassa elämässä Vapaan kanan munasta. Heippa.

Posted by Jyp HT at 09:38:39 | Permalink | Comments (1) »

Saturday, March 21, 2009

Jospa pa

No istun nyt 4. kerroksessa ja aurinko paistaa kauniisti, ulkomaailma näyttää Tohtori Sykerömäiseltä täten valaistuna. Hermostunut joki ei ole mennyt kuitenkaan luolaan piiloon, vaan sulaa kai. Istun siis tällaisen keltaisen kerrostalon 4. kerroksessa ja ikkuna josta katson ulos on likainen. Minulla on velvollisuuksia, joita en vielä tee. Luulisi lumen sulavan aika nopeasti tällaisella ilmalla. Kohta tulee voikukkia ja myöhemmin ampiaisia niihin pörräämään. Lähimenneisyydessä olen käynyt koulua ja viettänyt aikaa Raakelin kanssa. Kävin myös liisteröimässä 200 kpl suurmielenosoituksen flyereita Turun keskustan kaduille. Toimitin myös erään radio-ohjelman Radio Robin Hoodiin, jossa puhutaan Turun raitioteistä. Jospa lähden tänään Nap Houseen ottamaan päiväunet. Tai jospa lähden kirjastoon katsomaan DDR:ssa valmistettuja elokuvia, kello 12.15 ja 14.15. Pitäisi lukea koulukirjoja ja kirjoittaa tekstejä. En jaksa ihan vielä. Ihmiset innostuvat pian. Sain isiltä eilen 150 euroa rahaa ja tulin tyytyväiseksi. En aio ostaa kaljaa, mutta ehkä vähän teetä ja rahaa, hedelmäkaupasta. Rautatieasemalla on tunnelmaa.
Posted by Jyp HT at 09:09:56 | Permalink | Comments (1) »

Thursday, March 19, 2009

Olin Helsingissäkin

Viime viikonloppuna olin Helsingissä suuressa opiskelijamielenosoituksessa. Kävelin katuja pitkin suuren ihmislauman mukana. Sitten huusin megafoniin, jota Raakel sanoi gramofoniksi. Etunenässä ajoi rekka-auto, jonka lavalla soi jumputtava musiikki. Sitten käveltiin Helsingin Yliopiston sisälle, ja vallattiin se mukamas. Siellä jotkut intellektuellit keskustelivat pitkien pöytien ääressä yliopistokapinasta, ikkunasta näkyi Stockmannin logo. Anarkistit istuivat ja puolustivat oikeuksiaan halveksumalla kaikkea. Valtavia televisiokameroita kantavia ihmisiä tuli sinne ruokasaliin, jossa keittiötädit tiskasivat ja kolistelivat varmaan tahallaan niitä lautasia, että se häiritsisi. Illan myötä aloin juomaan kaljaa ja pitämään puheita gramofonilla, rämpytin myös kitaraa. Nukuttiin viidennen kerroksen sivukäytävän vessassa, jonka ovi käytiin yön aikana monta kertaa avaamassa. Lattia oli kova ja kylmä, sain silti nukuttua. Seuraavana päivänä mukavuudenhaluiset muoti-radikaalit olivat jo lähteneet koteihinsa. Me menimme Kallioon tapaamaan A-henkilöä ja syömään pitsaa.
Posted by Jyp HT at 18:07:41 | Permalink | Comments (1) »

Sunday, March 8, 2009

Olin tuolla Tampereella hetken mielijohteesta. Ilkka pyysi minut sinne juomaan olutta ja lähdin, lauantai iltana junalla klo 18. Menomatkalla yritin nukkua epämukavilla karvapenkeillä, vanhan mallisessa sinivalko-vaunussa. Pitäisi käyttää internetiä enemmän kännissä. Ilkka antoi minulle rahaa 40 euroa, ja tunsin olevani varakas. Ostin hienon Krusovich -oluen rautatieaseman Semafori -ravintolasta. Se maistui hyvältä. Soitimme kadulla työväenlauluja ja saimme 14 euroa puolessa tunnissa. Menimme yölinja-autolla Hervantaan, jossa aloin olla jo laskuhumalassa. Siellä oli asunnossa vainoharhainen pirinisti, joka yritti täysin yllättäen potkaista minua päähän jalallaan, jossa oli sukka. Se ei osunut kunnolla, eikä sattunut. Ihmiset nukahtivat nahkasohville. Pirinisti kaatuili ja ölisi aamuun asti. Yhdessä vaiheessa menin vessan lattialle nukkumaan, ja laitoin oven lukkoon, koska pelkäsin pirinistiä. Aamulla joku kävi kaupassa hakemassa lisää kaljaa. Minä en juonut kuin yhden pullon.
Posted by Jyp HT at 19:48:55 | Permalink | Comments (3)

Friday, March 6, 2009

.
Posted by Jyp HT at 23:04:14 | Permalink | Comments (3)

Thursday, March 5, 2009

En asetu ehdolle missään vaaleissa

Ostin auringonkukansiemeniä Wiklundin S-marketista, jota hipit yrittävät boikotoida. Ne on nyt keittiön pöydällä vittu. En mene huomenna ollenkaan kouluun. Palautan sen esseen vasta maanantaina. Rahaa on tilillä, kun tuli opintotuki 464 euroa. En aio ostaa kaljaa, vaan rahaa. Ostin niille kuuroille miehille yhdet oluet anniskeluravintola Three Beersissä viime yönä. Toiset ihmiset ovat yleensä minua paljon tyhmempiä. Eräs luuli, että litrassa on tuhat desilitraa. Hänen tulevana ammattina on laskea potilaille lääkemääriä sairaaloissa. Itse olen lahjakas niin monessa eri asiassa, että on vaikea valita mistä tulen kuuluisaksi. En ainakaan enää asetu ehdolle missään vaaleissa, niiden säännöillä. Alan ehkä jonkinlaiseksi taiteilijaksi. Tai sitten lyön rahoiksi sairaanhoitajana kunnallisella puolella. Voisin ryhtyä pierutaiteilijaksi, joka pierii. Olen ihan varma, että olen muita ihmisiä parempi. Minulla on kirjastokortti. Voisin alkaa elokuva-näyttelijäksi. Lähetän Renny Harlinille kirjeen, että pääsen näyttelemään Mannerheimia siinä elokuvassa, jonka rahat loppuivat kesken. Täällä on energiansäästölamppu tuollaisen pylvään päässä. Menen sukupuolenvaihdosleikkaukseen ensi kuun opintotuella, Viroon. Siellä ne tekee nyt halvalla leikkauksia, kun on lama. Turku alkaa olla loppuunkulunut paikka. Ehkä pitäisi muuttaa Varissuolle ja tehdä lapsi.
Posted by Jyp HT at 23:50:17 | Permalink | Comments (2)

Kuurojen kanssa

Olimme Raakelin kanssa eilen kahden kuuron miehen seurassa. Tapasimme heidät yöllä Pub 78:n pihalla Nummessa, asuntoni lähellä. Tunsin toisen vaaleatukkaisen jo ennestään viime kesän hamppumarssilta. Hän oli myös nukahtanut iltabileissä kulttuurikeskus Jokikadulla kaijuttimien viereen keikan aikana, ja minä olin hänet herättänyt. Hän elehti kuin gorilla ja viittoili käsillään. Kieli heilui ja lipoi jatkuvasti huulia. Meidän piti käyttää kaikenlaisia käsimerkkejä kommunikointiin. Piti olla luova ja heittäytyä spontaanisti mukaan teatteriin. Vaaleatukkainen kuuro äänteli, mutta ei itse kuullut itseään, joten puhe oli kuin puuroa. Hän pyysi meitä mukaansa johonkin, ja seurasimme. Taksi tilattiin. Vaaleatukkainen kuuro kuvaili käsillään maan alle johtavia portaita ja kaljan juontia. Tajusin heti, että kyse on Three Beersistä, joka on hieno maanalainen baari Ylioppilaskylässä. Siellä istuimme pöydässä ja joimme kaljaa. Kirjoittelimme paperille viestejä. He osasivat lukea hyvin. Toisella kuurolla oli päässään Che Guevara -pipo. Hänkin oli mukava ja naureskeli paljon. Olimme kello kahteen asti pubissa, kunnes se suljettiin. Lähdimme kävelemään hautausmaata pitkin takaisin Nummeen päin. Poltin vähän tupakkaa yössä. Kuurot osoittelivat hautakiviä ja niissä olevia nimiä. Che -pipoinen heitteli lumipalloja. Katselin heitä silmiin ja nyökkäilin, vaikken ymmärtänytkään läheskään kaikkea mitä yrittivät kertoa. Menimme vielä vaaleatukkaisen kotiin kyläilemään. Hän asuu minun viereisessä talossa toisessa kerroksessa, pienessä kaksiossa. Keittiön lavuaarissa oli älyämpäri, jota Che -pipoinen kuuro käytti kannabiksen polttoon. Vaaleatukkainen, jonka hiukset ulottuivat hartioille, otti kaikki vaatteet pois. Se ei häirinnyt yhtään. Hän kirjoitti paperille viestejä, kävimme keskustelua pizzerian mainoksesta sekä hänen lapsista, joiden kuva oli seinällä, elokuvista ja ties mistä. Hän kirjoitti paperille, että hänen muna on 17,8 cm pitkä. Toinenkin kuuro näytti yhtäkkiä munaansa, joka näytti isolta. Olin juonut kaljaa tölkeistä ja tuopeista illan aikana. Aloin olla humalassa. Istuimme vielä vähän aikaa siellä kuuron asunnossa sohvalla ja sitten lähdimme Raakelin kanssa pois, minun luokse nukkumaan.
Posted by Jyp HT at 21:49:01 | Permalink | No Comments »

Monday, March 2, 2009

Pitäisi pitää tauko. Pitäisi ommella huulet yhteen. Olen kotona ja täällä pyykit ovat kuivuneet tangoille. Minuun on ommeltu lankoja, joista jotkut nykivät. Pääkallossani äänettömästi virtaavia nesteitä pienissä tunneleissa. Olen vanhus. Lennän lennän leppäkerttuna. Lepään lepän oksalla leppäkerttujen vieressä. Kohotan kavioni ja tallaan itseni kuoliaaksi, siirryn viereiseen elämään, jossa kuolen hyönteisen alkiona. Blogini kävijämittari on mennyt rikki, tai sitten täällä ei ole käynyt yhtään kävijää pitkään aikaan. Voin puhua mistä huvittaa. Etanan yksinäinen elämä sammaleisen kallion ympärillä, päättyy linnun nokkaisuun. Olen kotona. Juon vettä lasista. En ainakaan luule mitään.
Posted by Jyp HT at 22:57:54 | Permalink | Comments (5)