Keitin puuroa aamulla ja söin. Meinasin sortua mielipiteeseen, mutta ehdin perua ajoissa. Kului muutama tunti makoillen. Leivoin pyöreän leivän, johon upotin oliiveja symmetriseksi kuvioksi. Pidin sitä uunissa 20 minuuttia, 200 asteessa. Laitoin päälle Oivariinia ja söin koko leivän kertaheitolla. Join vettä myös. Ei tehnyt mieli lähteä mihinkään, vaikka olin tyytyväinen kaikkeen. Vedin verhot syrjään ja ulkona näkyi valoisia seiniä, joihin aurinko paistoi. Se Zeitgeist -elokuva taitaa olla vain Keskuskauppakamarin salajuoni poistaa viimeisetkin kapulat tämän länsimaisen systeemin rattaista. Ei sellainen New Age hömppäkään oikein toimi, paitsi jos on psykoosissa. Nyt minä juon kylmää vettä kotona.
Saturday, December 27, 2008
Kolme kuppia kahvia
Join kolmessa eri paikassa kupin kahvia tänään. Kävelin keskikaupungille Ylioppilaskylän kautta. Istuin rauhallisesti kahvila Foijassa, kun tarjoilija tuli kysymään halveksuvalla ilmeellä: mitä saisi olla? Kahvia voi tuoda mustana, vastasin musta tuulitakki ylläni. Selkäni takana sohvalla istuskeli työelämässä menestyvä seurue, joka keskusteli jostain mitä rahalla saa. Ehdin olla kirjastossa vain vähän aikaa, kunnes sen kuulutettiin menevän kiinni jo kello 16. Siirryin Cosmic Comic Cafeehen, jossa luin Aku Ankan ja join toisen kolmesta kahvistani. Pizzeria Saharassa tilasin Falafelia, näin siellä erään eilisen henkilön uudestaan. Join kolmanne kahvikupin, joka oli pahin kaikista. Taisi olla vain vanhaa kahvia, joka oli lämmitetty uudelleen. Nousin maan alta Aninkaistenkadulle, joka oli yläviisto ja vilkasliikenteinen, lähdin kävelemään sitä pitkin. Näin lehden etusivulla itseni, tuli epätodellinen olo. Vietän liikaa aikaa keskikaupungilla, koska alan jo erottamaan ihmisten kiertämät reitit. Eräs pan-huilua soittava katusoittaja käy tunnin välein kahvilassa istumassa hiljaa, hän oli kerran kuvaamataidon sijaisopettajana, kun olin lukiossa. Onnistuin vielä ohjaamaan itseni keskustelun keskelle tutun ihmisen kanssa. Lähdin yllättäen pois ja astuin linja-autoon numero 4. Kaksi henkilöä tuli istumaan viereeni takapenkille ja harmitti, koska en voinutkaan kirjoittaa tussilla penkin selkänojaan. Kun pääsen kouluun, minun kannattaa nopeasti hakeutua psykologin vastaanotolle. Olen alkanut irtaantumaan tästä todellisuudesta.
Söin puuroa. Heräsin ennen sitä kellon ollessa noin vartin yli kahdeksan ja keitin sen. Ulkona paistaa aurinko, harmi ettei siellä ole rahaa. Puhelin ei ole soinut. Söin valkosuklaata seisoaltaan keittiössä. En osaa tehdä päätöksiä asioista. Olisin huono päättäjä. Päätän, että kirjotan vielä tämän lauseen. Mieleni tekee pizzaa, mutta kehoni ei. Housut ja paita puuttuvat päältäni. Päälläni on vaatteita. Heitin pallon eteiseen. Oli iloinen viikko.
Friday, December 26, 2008
Reikä lehmässä + muuta pervoa
Olin vanhojen ihmisten seurassa hiljaisessa paikassa. Luin Kansa taisteli -lehtiä, joissa sotaveteraanit kertoivat kokemuksiaan sodista, olivat mielenkiintoisia tarinoita. Eräässä jutussa nälkäiset sotilaat olivat löytäneet hylätyn talon pihalta ammutun sian, jolta he alkoivat innoissaan kuorimaan ihoa pois. Ihon alta paljastuvasta lihasta leikkelivät puukolla paloja pois, kunnes joku teki reijän mahaonteloon ja sieltä pöllähtävä haju sai lihanleikkaajat luovuttamaan. Istuin keinutuolissa ja keinuin. Kello tikitti seinällä, oli hämärää ja hiljaista. Minulta kyseltiin koko ajan syönkö sitä tai tätä. Minulle ehdotettiin parturissa käyntiä ja neuvottiin, että pitäisi syödä monipuolisesti ja saada vitamiineja. Pitäisi siis syödä makkaroita ja lihoja, kuten he, muuten tulee syöpä tai joku sairaus, vihjaili eräs. Sanoin, että en syö eläimiä. Näin aamulla märkää unta. Minulla oli siinä jostain syystä iso kulli ja panin kiimaista naista, välillä otin itseltäni suihin, jostain syystä. Myöhemmin lukiessani sotaveteraanien vuosikirjaa löysin tekstin, jossa sotaveteraani J. Säkö kirjoitti, että ihmiskunnan olisi kannattavaa vähentää lihan kulutusta, tai siirtyä kokonaan kasvisravintoon, jotta peltojen pinta-alasta ei tuhlattaisi 70% teuraseläinten rehuun. Siinä oli viisas sotaveteraani. Herätessäni märästä unesta minua harmitti vähän aikaa. Sitten minulle annettiin rahaa. Matkustin junalla Turkuun, jossa näin turkiksia henkilöiden päällä, verisiä viittoja. Niitä kulki Börs Night Club -nimisen anniskeluravintolan ovista, hännystelivät siinä bussipysäkeillä, joilla minä odotin linja-autoa numero 4. Siihen saapui tuntemani katujulkkis Börje - bussikuskien painajainen. “Tiedäks mitemmä pääsin karkuu osastolt?”, hän virkahti vaaleatukkaiselle naishenkilölle roskiksen vieressä, sen jälkeen alkoi selittämään monimutkaista tarinaa. Joku lähti hakemaan Hesestä ranskalaisia lapselleen, ja ilmoitti siitä jostain syystä kovaan ääneen. Linja-auto saapui kiukkuisten porvareiden tuijottaessa ulos ikkunoista selkäni takana. Varttia aiemmin minulle töötättiin kun kävelin punaisia päin, vaikka auto oli kaukana. Kotona luin loppuun kirjan Yli 10 000 koiran koiranäyttely ja se oli hyvä, inspiroiva. Katsoin valokuvaa, jossa elävän lehmän kylkeen oli tehty iso reikä, mistä näkyi mahalaukun sisälle, siellä olevaa ruokaa ja onttoa tilaa. Aloin voimaan pahoin.
Tuesday, December 23, 2008
Xok pselpål åltåpl nunwt ni na nwoeo kofk. Kävin kävelemässä farkut jalassa Hansakorttelissa, puistattava muovimaailma. En tiennyt mihin olin matkalla, annoin jalkojen kuljettaa, en mitään ostamassa ollut. Päädyin pääkirjastoon, jossa selasin uusimman Tiedonantajan. Huomasin tutun ihmisen istumassa. Jatkoin China Marketiin, josta en löytänyt tofua, enkä viitsinyt kysyä kaakkois-aasialaisilta myyjiltä, joita oli neljä kappaletta kassalla. Ostin kioskista kahvin, join ikkunan takana sen. Televisiossa näkyi teksti-tv. Lähdin yllättäen kotiin linja-auton avulla. Kotiin saapuessani huomasin kattilassa 8 senttimetriä vettä perunan päällä. Yksi ystävällinen ihminen pelasti päivän Eerikinkadulla.
Sain rahaa
Tililleni oli tullut kello 24 jälkeen yöllä 196 euroa työttömyysturvaa. Taka-ajatuksena koko ajan piilovituttaa se, että olisin voinut saada tätä rahaa jo toukokuun alusta lähtien 24 pilkku-jotain euroa päivässä. Lyhyen laskutoimituksen jälkeen voin todeta menettäneeni 7 kuukauden aikana noin 5100 euroa työttömyysturvaa byrokratian rattaisiin. En hakenut asumistukeakaan kuin vasta elokuussa, koska olin laiska viemään kirjeitä luukkuihin. Toimeentulotukea sain syyskuussa jostain syystä 1303 euroa kertarysäyksellä, sen tuhlasin nopeasti kaljaan ja pitsaan. Joku vielä kehtaa sanoa minua sossupummiksi, sellainen ihminen pitäisi teurastaa verisesti. Joku väitti minua laiskaksi, vaikka olen tehnyt yli 43 viikkoa työtä elämäni aikana. He eivät ymmärrä, että olisin voinut saada 5100 euroa täyttämällä pari lappua, mutta en täyttänyt, koska olin epäitsekäs tätä yhteiskuntaa kohtaan. Elämän laatuni ei välttämättä ole kärsinyt, mutta nälkäpäiviä olen välillä viettänyt, vaikka roskiksestakin saa ruokaa. Kohta keitän spagettia.
Monday, December 22, 2008
Olen hajalla
Yökkäilen kämpässäni oleville ruoantähteille. Kohta on jouluaatto, liikenteen meteli ulkona. Kurkkuni kipeä vieläkin. Parasetamolit eivät taida auttaa, koska ne on määrätty reseptillä isäni polvilumpioiden kipua lievittämään. Laitoin ikkunat auki että ilma vaihtuu. Söin spagettia ja porkkanaa, aamulla leivoin patongin, jota pidin liian kauan uunissa ja se kovettui. Verhot heiluvat ilmavirrassa. Autoja vilisee. Juon kylmää vettä illalla. Minusta kasvaa rikkaruohoa. Olen hajalla.
Tästä lähtien kirjoitan tällä tavalla
Tästä lähtien kirjoitan tällä tavalla. Olen helvetin heikko ihminen, sorrun jatkuvasti virheisiin; puhun toisista pahaa, rakennan egoa, olen itsekäs ja ahne, tekopyhä, suvaitsematon ja rakennan muureja ihmisten väliin. En jaksa kommunikoida tyhmien ihmisten kanssa. Joskus huvikseni soluttaudun heidän alkeellisuuttaan tarkkailemaan. Suomileijona-korut kaulassaan he pullistelevat, uhoavat ja luulevat jotain. Minäkin vain luulen, vaikka olen yhtä eksynyt kuin he. Sämpylätaikinan rippeet ovat kovettuneet punaiseen muovikulhoon tiskipöydällä. Pitää mennä sen kanssa vessaan ja sörkkia haarukalla irti. Ala-asteella olimme luokkaretkellä Patterinhaan Vedenpuhdistuslaitoksella. Siellä keräännyimme 16 metriä syvän railon ympärille, josta valtavat kampiakselit nostivat maanalaista paskaa ylöspäin. Kaikki ismit ja pismit ovat vain muureja ihmisten väliin, hyödyttömiä yrityksiä muokata maailmaa. Ihmiskunnan kehitykseen ei pysty vaikuttamaan. Tyydyn ajautumaan virran mukana. Suurin osa ihmiskunnasta elää teknosfäärissä, joka hyväksikäyttää biosfääriä kestämättömällä tavalla. Voin leipoa sämpylöitä ja keittää spagettia. Hinduilla on hieno tapa siirtyä tuonpuoleiseen. Gangesin rannalle kyhätään puinen kehikko, johon ruumis asetetaan makaamaan. Se sytytetään palamaan, ja läheiset seisovat ympärillä katselemassa miten ruumis palaa tuhkaksi. Eläimiä ja elämää pitää kunnioittaa. Länsimainen systeemi ei kunnioita elämää. Aurinko on jumala.
Sunday, December 21, 2008
Vuorokauden muistikuvat
Kissa pääsi karkuun, mutta löytyi. Makoilin toisen ihmisen kodissa, tupakan savu rasitti hieman. Verenpaineeni oli 105 kautta 61, kun se mitattiin mittarilla. Seisoin kauppakeskuksessa ja katsoin lattiaan. Tein jotain sanoinkuvaamatonta. Seisoin ruuhkassa ja tuijotin ihmisiä, kun ne liikkuivat. Ne kulkivat määrättyjä reittejä pitkin kuin pulut tai kastemadot. Ne parveilivat ympärilläni täysin kaavamaisina, kulkivat pitkissä jonoissa ja katselivat esineitä. Monia heistä pelotti ja poliisit olivat kadulla poistuessani. Kuulin korvillani musiikkia paikassa, jossa oli tarkasti harkittuja asukokonaisuuksia ihmisten yllä. Heräsin 6. kerroksesta katsoin ulos harmauteen, alhaalla joku käveli sateenvarjon alla. Autoja oli pysäytetty rakennuksen viereen pitkään riviin. Missään ei näkynyt eläimiä. Täällä ei ole edes eläimiä, ajattelin. Jos hirvi astuu metsästä niin poliisi käy sen tainnuttamassa. Tämä länsimainen systeemi on kolkko. Ihmiset ovat rakennusten sisällä ja joka paikassa autoja. Pelasin pelikonetta ja voitin 5 euroa ja 80 centtiä. Onnistuin jotenkin saamaan 3 olutta ilmaiseksi, I-henkilö varasti yhden ja toi minulle. Olen elänyt tässä länsimaisessa systeemissä nyt 22 vuotta. He kävelevät määrättyjä reittejä pitkin ja käyttäytyvät kuten kuuluu. Olen astunut ulos häkistä katselemaan heitä eläintarhan eläiminä, välillä astun kaltereiden välistä takaisin heidän joukkoonsa pyörimään koneiston rattaana. Kävelevät muovikassit käsissään ja tarkastelevat mitä vielä tarvitsevat, vaikka kaikkea jo on. Alkeellisia eleitä naamoista välittyy. Ahneutta, halveksuntaa, ylpeyttä, mässäilyä, vihaa, välinpitämättömyyttä. Intiassa elää ihmiskunnan henkinen eliitti. Uutisissa halveksuttiin sellaista maanviljelyn tyyliä Pohjois-Koreassa, jossa käytettiin vetoapuna lehmää.
