Olen toisen ihmisen kodissa. Täällä soitetaan naislaulajia. Tupakan, viinin tai sanomalehtien eteen ollaan valmiita taistelemaan, soittamaan puheluitakin. Abdullah Tammi kertoo Helsingin Sanomien Nyt -liitteessä tänään, että hän on entinen KGB-agentti. Nykyään hän toimii Suomen islamilaisen puolueen puheenjohtajana, ja haluaa Suomesta islamilaisen maan. Tiedonantaja saapui juuri taloon erään ihmisen kädessä. Siinä on tänään J-henkilön kolumni, jonka kodissa siis olen. En pysty keskittymään täällä kirjoittamiseen. Kysyin lupaa syödä yhden appelsiinin pöydältä. Kissa meni peiton alle, toivottavasti kukaan ei istu sen päälle.
Friday, October 31, 2008
Thursday, October 30, 2008
Kävin ulkomaailmassa erään rakennuksen sisällä. Join siellä kahvia, mitään muuta en olekaan tänään vielä niellyt. Tuli innostunut olo kofeiinista, kuten yleensä. Ajattelin mennä kaupungin keskustaan johonkin pikaravintolaan tänään syömään jotain hyvän makuista ruokaa. Minulla on vielä rahaa, mutta se alkaa käydä vähiin. Olen saanut tililleni rahaa sosiaaliasemalta ja Kelasta. Kansaneläkelaitos, hieno sana. Pitää viedä työttömyysetuutta koskeva kirje Kansaneläkelaitokselle lähipäivinä, se on jo viikon myöhässä. Mahtavatko enää antaa rahaa? Jos eivät, niin joudun menemään töihin tai muuten kuolen.
Wednesday, October 29, 2008
Nyt:
Yö on taas tullut, maan oma varjo. Jalassani haava kantapään kohdalla, hiertymä uusista kengistäni, kun yhtenä päivänä käytin niitä ilman sukkia. Olen juonut paljon vettä ja näppäillyt kitaraa. Piti tehdä juustovoileipä vähän aikaa sitten, mutta huomasin juuston liian kovettuneeksi. Pelkkä voileipä ei tuntuisi hyvältä syötävältä. Tomaatti tuolla pöydällä on jo homehtunut navoiltaan. Halkaisin ketsuppipullon kahtia sahalaitaisella leikkuuveitsellä saadakseni viimeisetkin ketsupit. Siitä on jo kaksi viikkoa aikaa, joten nyt taitaa olla sekin jo kuivunutta, kuten juusto. Onneksi minulla on vielä maapähkinöitä, kyllä niilläkin elää. Näen maapähkinäpussin tuolla kahden ja puolen metrin päässä, keittiön pöydän alla olevan lipaston ylätasanteella. Sen alla on A4-papereita ja jonkun pienen turhan elektroniikkalaitteen pahvilaatikko. Myös Turun paikallisliikenteen talvikauden bussiaikataulu kaudelle 2008-2009. Vähän ajan kuluttua taidan hakea nuo maapähkinät tänne ja aloittaa syömään. Käyn myös vilkaisemassa jääkaapissa olevaan halkaistuun ketsuppipulloon, voisinko kenties saada sieltä tarpeeksi ketsuppia yhtä spagettiannosta varten. Jos niin ilmenee, keitän spagettia. Voileipä saattaisi sen kanssa jopa maistua.
Tänään:
Söin eilistä risottoa, jonka lämmitin uudestaan. Lisäsin sipulia, oliiveja, rypsiöljyä ja mausteita. Laitoin myös Turun mustaa sinappia sekaan, ja punajuurta lautasen reunalle. Aterian jälkeen nielaisin vielä yhden kalanmaksaöljytabletin. Kupittaan Citymarketin roskiksesta löysin purkillisen niitä. On tyytyväinen olo. En välttämättä edes kaipaa mitään jatkuvaa ringissä istumista pienyhteisössä. En tällä hetkellä välitä, vaikka maapallo tuhoutuu, kunhan saan istua kotona ja olla niinkuin haluan. Myöhemmin voisin syödä juustovoileivän tai keittää spagettia. Yksi tomaatti on pöydällä. Kärpäset yrittävät läpäistä sen pintaa, saadakseen ravintoa. Tallinnassa syötiin lettuja, lettuihin erikoistuneessa ravintolassa, josta sai myös kaljaa. Tilasin pancake with garlic, mutta en siinä vaiheessa muistanut sen olevan valkosipulia, vaan ajattelin että kaalia. Lettu tuli lautasella eteeni ja sen sisälle oli käärittynä sulatettua juustoa, jonka seassa oli valkosipulisilppua. Maistui hyvältä. Join kaljan sijasta vettä. Hyvä idea se lettubaari. Malmössä söin pieniä falafel-rullia monesti päivässä. Niitä sai kahdella eurolla, ja jaksoi taas kävellä pitkiä matkoja korttelien välissä. Ruotsinlaivalla söin kaksi viikkoa sitten kreikkalaisen salaatin yöllä kolmen aikaan. Maksoi kahdeksan euroa, mutta otin myös pullon vissyä, joka korotti yhteishinnan kymmeneen ja puoleen euroon. Syötyäni olin tyytyväinen, fetajuustokuutiot saivat minut hyvälle tuulelle. Lähdin hyttiin nukkumaan, matkalla alempiin kerroksiin pelasin vielä pelikonetta noin kahdella eurolla.
Ulkona on valkoista, kuulen kaukaista ääntä. Yritän kirjoittaa asioista, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Keitin puuroa, vähän suolaa, unohdin margariinin. R-henkilö lähti luotani eikä ehtinytkään maistaa puuroa, jota hän itse ensin oli pyytänyt keittämään. Yöllä nukuin. Ruumiini pysyy nykyään lämpimänä, vaikka makaan ilman peittoa, joskus ikkunakin on auki. Kylmyys ei häiritse, lähinnä äänet, se taustahumina tuolta kaduilta. Voisin tehdä juustovoileivän, tomaattiakin on. Spagettia harkitsen. Pitäisikö lähteä kaupungin keskustaan istumaan? Lehtiä on nykyään ahdistavaa lukea, sinne kirjoittavat vain porvarit. Kahvilassa pitäisi kuitenkin lukea lehteä, siksi en nyt lähde. Kahvilasta mieleeni tuli Turun kauppahalli, sellainen aromitunneli. Voi kävellä päästä päähän ja haistella kalaa, leivoksia, kuivattuja hedelmiä ja lihaa. Siellä on myös kahviloita. Kauppahallin toisesta päästä ulos astuessa edessä on Hansakortteli. Myymälävarkaat seikkailevat siellä. Kärpäset ovat lisääntyneet kotonani. Unohdan aina jonkinlaisia ruoantähteitä lautasille tai pöydälle.
Tuesday, October 28, 2008
Syitä ja seurauksia
Tänään laitan kengät jalkaani ja lähden ulos. Kadotin reppuni sunnuntai-iltana kaupungin keskustaan. Repussa ei ole mitään arvokasta, vain täyttämäni Kelan kirje ja eräs paperi johon olen kirjoittanut tekstiä. Se teksti siinä paperissa on aika henkilökohtaista ja sisältää salaisuuksia. Repun katoamisessa minua eniten ahdistaakin, että joku tuntematon menee lukemaan sitä tekstiä. Siihen on kirjoitettu myös oikea nimeni. Joku soitti minulle tuntemattomasta numerosta sunnuntaiyönä monta kertaa, muttei puhunut mitään. Epäilen, että tämä on juuri repussa olevan paperinpalan syytä. Se teksti siinä paperissa voi saada aikaan tällaisia reaktioita ihmisissä, että he selvittävät puhelinnumeroni ja soittavat siihen, ehkä vain kuullakseen ääneni. Repussa on myös sanomalehtiä ja roskia. Saattaa siellä olla jotain muutakin, mutten muista. Sain eilen tietää, että reppu oli jäänyt ravintola Kouluun. Sieltä lähden sitä tänään hakemaan, toivottavasti kukaan tätä tekstiä lukeva ei ehdi sinne minua ennen.
Kauppatorilla joku potkaisi minua persuksiin ja kaaduin, nousin ylös ja huusin. Sitä ennen joku yritti huitaista minua naamaan, koska ei onnistunut sytyttämään tupakkaa suussani tarpeeksi nopeasti. Hän oli itse ensin antanut sen tupakan. Juoksin vähän matkaa karkuun, harhautin perässäni juoksijat oikaisemalla erään sisäpihan läpi, jossa piti ylittää kolme korkeaa aitaa. Tämän toimintakohtauksen aikana kadotin mustavalkoisen lakkini. Jossain vaiheessa olin myös ehtinyt soittaa poliisit, ja he soittivat minulle takaisin ollessani hengästyneenä sisäpihalla, korkeiden kerrostalojen välissä. Poliisi pyysi minua Kauppatorille selvittämään asiaa, ylitin yhden aidan ja kävelin sinne. Siellä kerroin poliisille tapahtumista, valehtelin ja liioittelin tietenkin. Näin potkaisijan poliisimaijan luona seisomassa kuulusteltavana. En mennyt lähemmäs, lähdin poispäin kävelemään. Parin korttelin jälkeen päätin ottaa suunnakseni J-henkilön asunnon. Sinne päästyäni huomasin, että polveen ja perseeseen sattuu. Se oli sen potkaisijan syytä.
Monday, October 27, 2008
Vaipan sisältö
Asun kolmikerroksisessa talossa, jossa on pelkkiä yksiöitä. Minun ikkuna on ainoa, jonka takana valot ovat yölläkin auki. Yritän kirjoittaa omasta elämästä, kun en muutakaan keksi. Istun sohvalla, lakanan olen levittänyt tähän. Unohdin pyykit pyykkituvan pesukoneeseen. Ehkä joku ne varastaa, ei tarvitse enää hakea. Näissä taloissa asuu ilmeisesti varkaita, jotka myyvät vaatteita. Edessäni on tuoli, jonka päällä posliinilautanen, jonka päällä ruoantähteitä rasvaisella pinnalla sikin sokin. Sen vieressä muovipussi rytyssä ja vyö ja jonkinlainen johto. Istun tässä sohvalla pienessä yksiössäni ja kirjoitan, välillä vilkuilen eteisen ja keittiön suuntaan, jos siellä vaikka tapahtuisi jotain. Hiljaisessa yössä pidän valoja auki, verhoja kiinni. Otin sukat pois jalasta vähän aikaa sitten. Varpaiden välissä oli valkoista nukkaa, joka haisi oudolta. Tarkastan facebookin ja ircin muutaman minuutin välein. Ei punaisia numeroita alakulmassa, samat ihmiset online taas. Ircissä lempikanaviani ovat tällä hetkellä #ratapiha ja #masennus. Tämän mainitseminen tuskin hyödyttää maailman talouskriisin torjunnassa yhtään. Toivon, että se lama tulee ja ruoka loppuu. Olen valmis kuolemaan, mutta en näkemään miten lapsilta ja vanhuksilta loppuvat vaipat.
Samalla tasolla kuin sinä
Päässäni on kuivaa kuin autiomaassa. Ei tule sanoja mieleen, ei millään. Olen ylittänyt vuoriston, nännini ovat kaktuksia, jotka kaipaavat vesipisaroita. Joen tai järven ajatteleminen kuluttaa liikaa energiaa, parempi kärsiä. Olen kateellinen muille ihmisille, mutta en tunnusta sitä itselleni. Jääkaapissa on rasvaisia elintarvikkeita, jotka vain masentavat olemassaolollaan. Eräs kaksi kuukautta vanha pullapitko kuivuu, se oli erittäin pahan makuista. Melkein kuin nännit rinnassani, kuivat kaktukset. Jäätelöäkään ei voi elääkseen syödä. Ei jokainen lause voi olla täydellinen. Asunnossani on ahdasta, näköni on heikentynyt, makaan epämukavassa asennossa, käytävältä kuuluu ovien pamahtelua ja huutoa silloin tällöin. Joku oli jättänyt käytävälle roskia, yhden tyhjän shamppoon ja elintarvikepakkausten palasia. Ne olivat ajautuneet lähelle minun oveani, joten monet naapurit taisivat luulla niitä minun aiheuttamiksi. Verhot auki yöllä ja valot päällä, ulkoa pimeydestä näkee tänne kuin elokuvateatterin valkokankaalle. Autojen ovia lyödään kiinni ulkona parkkipaikalla. Aurinko on planeetan toisella puolella tällä hetkellä. Huomenna laitan uudet kengät jalkaani ja lähden kävelemään Turkuun. En haluaisi menettää ystäviäni, siksi heidän luonaan pitää käydä. Linja-autossa ihmiset istuvat ja katsovat ikkunoista ulos. Monet asiat hävettävät minua, itse aiheuttamani asiat. Aiheutan nopeasti uusia, jotta voin unohtaa ne vanhat.
